keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Superjumitus

Hejsan!

Mulla on nyt jokin superjumitus (writer's block) käynnissä. Jouduin olemaan sairaslomalla töistä jonkin aikaa fyysisten vaivojen vuoksi, enkä saanut myöskään istuttua koneella tekemässä tehtäviä. Olen palannut töihin, olo alkaa olla jo parempi, mutta blokki ei väisty. En ole saanut juuri Merenpoikaa eteenpäin muuta kuin ajatuksen tasolla (olen lisäämässä ehkä mukaan uutta sivuhenkilöä, muttei vielä mitään hajua, miten). Myös Teakin ennakkotehtävät julkaistiin, olivat suunnilleen samat kuin edellisinäkin vuosina. Yritin tehdä pienoisnäytelmää, mutta siitäkään ei oikein tullut mitään. Yritelmäni ei välttämättä ole oikein edes näytelmä, ehkä enemmän lyhytelokuva, jos sitäkään. Aika varmasti tylsää katsottavaa. Aivot lyö tyhjää enkä saa oikein mitään aikaiseksi, joka turhauttaa hirveästi. Yleensä pääkoppa on täynnä ideoita ja toteutankin ne suhteellisen nopeasti. Nyt lyö vain tyhjää, tyhjää, tyhjää.

Pääsin viime viikolla ohjaamaan sanataidetta töissä ensimmäisen kerran. Jännitti hirveästi, saattoi olla, että puhuin liian nopeasti ja kieli meni vähän solmuun, mutta kokonaisuudessaan kerta meni ihan mukavasti. Valitsin harjoitukseksi juurikin tuon korvarunon, jota kävimme koulutuksessa viimeksi lävitse. Ryhmäläisiäkin taisi vähän jännittää, kun yhtäkkiä tulee taas uusi tyyppi ohjaamaan ja vielä juttuja, joista ei ole aikaisemmin kuullutkaan. Yritän kuitenkin sukeltaa lempeästi mukaan rohkaista taitojeni mukaan.

Tammelta ei kuulu vastausta. Nyt on kulunut suunnilleen 2kk Addiktion lähetyksestä, mutta myöskään kuvakirjaani ei ole tullut hyväksyntää eikä hylsyä ja sen lähetyksestä on yli 4kk. Viimeksi Tammi oli supernopea, voi olla, että siellä on nyt ruuhkaa tai jotain muuta meneillään. Tarjosin Addiktiota kuitenkin viikonloppuna vielä Myllylahdellekin. Katsotaan, miten käy. Jo käsikirjoituksen vastaanotto-viestistä tuli mukava olo, kun oltiin puhuteltu nimellä ja viestin oli myös allekirjoittanut itse kustannuspäällikkö. Pienemmän kustantamon edut, uskoisin. Karistoa ajattelin myös, mutten ole saanut vielä aikaiseksi ostaa lisää mustetta, he haluavat siis paperiversion.

Olen yrittänyt rikkoa kirjoitusblokkia runoilemalla todella matalalla kynnyksellä, mutta blokki tuntuu olevan ja pysyvän. Keksin tänään sentään vielä yhden uuden sanataideharjoituksen, jotain edes. Kuitenkin pieni ahdistus on läsnä, en oikein malta sietää sitä, etten saa heti aikaiseksi kaikkea. Ja kynnys aloittaa kasvaa myös, mitä kauemmin olen tekemättä. Merenpoikaan pitäisi uida sisälle, mutta siinäkin on ollut jokin seinä vastassa jo varmaan kuukauden verran. Mutta ehkä tämä tästä taas pian. Joskus pieni tauko voi tehdä ihmeitäkin. Luulisin eräänä jumituksen syynä olevan korkeampi rima, haluaisin heti saada valmiimpaa kuin aikaisemmin, olenhan oppinut taas lisää. Niitä ensimmäisiä ja huonojakin versioita tulisi silti sietää, sillä ensimmäiset versiot harvoin ovat vielä paino- tai tässä tapauksessa ehkä myös esityskelpoisia. Mutten saa ajatusta kulkemaan sen vertaa, että saisin myöskään korjattua. Jotain täytyisi keksiä avuksi.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 4. lähitapaaminen

Hei!
Karo Hämäläinen, Sofi Oksanen ja Martti Anhava Helsingin Kirjamessuilla keskustelemassa kustannusalan murroksista.

Tänään oli sanataideohjauksen akatemian neljäs lähitapaaminen. En taaskaan valitettavasti päässyt livenä paikalle pahojen selkäkipujen vuoksi, mutta osallistuin internetin kautta. Kävimme läpi lähinnä etätehtävinä toteutettuja tehtäviä ja miten niiden teko oli sujunut. Yhtä tehtävistä käsittelimme laajemmin tunnilla. Sivusimme kuitenkin nopeasti myös korvarunoa, joka on Turun sanataideyhdistyksen kehittämä runonkirjoitusmetodi. Haluaisin ehdottomasti testata tätä myös itse ja ohjatakin!

Olisin viime viikolla päässyt vetämään elämäni ensimmäistä kertaa sanataidetta työn ohessa, mutta jouduin valitettavasti sairaslomalle. Toivon mukaan pääsisin nyt loppuviikosta takaisin töihin, ehtisin vielä hyvin hypätä kollegani rinnalle ohjaamaan omia sanataideharjoituksiani. Jännittää kovasti. Todennäköisesti lähdemme liikkeelle ihan siitä, mitä sanataide-termi pitää sisällään. Minulla on koneella muutamakin harjoitus, joita ehdin jo aikaisemmin keksiä ja joita voisi varmasti hyödyntää.

Tammelta ei ole kuulunut vielä vastausta Addiktiosta, nyt lähti seitsemäs viikko käyntiin. Viimeksi Tammi oli yllättävän nopea, nyt tätä taloa saa odotella pisimpään. Toivoisin heidän kuitenkin pian päästävän minut piinasta, jotta tiedän, lähdenkö tarjoamaan muualle. En ole vielä saanut aikaiseksi lähetellä kässäriä lisää eteenpäin, tämä sairaslomakin on vähän hidastanut ja mm. estänyt aika lahjakkaasti koneella istuskelun. Odottelua tulisi todellakin oppia sietämään. Lähinnä minua kiusaa se, että nyt viime vuosina vastaukset ovat tulleet yleensä ennätysvauhtia, se lisää kärsimättömyyttäni myös muita kohtaan helposti.

torstai 19. lokakuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 3. lähitapaaminen + hylsy nro 2

Moi!
Aineistoa sanataideohjaukseen: "Sadutus - avain osallistavaan toimintakulttuuriin" (PS-kustannus, 2005), "Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu" (WSOY, 1956) ja "Benji Davies - Toivo ja talviyö" (Karisto, 2017).

Tiistaina oli sanataideohjaamisen akatemian kolmas lähitapaaminen. Ikävä kyllä en päässyt paikalle, koska olin flunssan kourissa, mutta osallistuin internetin kautta. Tarkoitus oli käyttää webinaaria, mutta sen kanssa ilmeni ongelmia, joten päädyimme Facebookin Messengerin videopuheluominaisuuteen.

Jatkoimme varhaiskasvatuksen parissa. Keskustelimme kotitehtävistä, askartelimme siivet (sanataiteen ihanuuksia) ja kerroimme omistamme vuorotellen. Suunnittelimme myös ryhmissä ohjelmaa pienten lasten sanataidetuokioon ja kävimme läpi keinoja ja ympäristöjä, missä sanataidetta voisi toteuttaa ja miten sanataideohjaajaksi saatetaan päätyä. Kyllä tämän "webinaarin" jälkeen on todettava, että on se mukavampi opiskella kuitenkin paikan päällä. Pääsee ihan eri tavalla osallistumaan.

Pääsen huomenna työharjoittelun puitteissa pitämään ihka ensimmäisen satutuokioni! Ja sen jälkeen vielä saduttamaan. Toivottavasti paikalle tulee edes yksi lapsi, yleisöä hänkin olisi. Suunnitelmissa on lukea ainakin yksi satu ja maustaa tuokiota vähän nukketeatterilla. Toivon, että yleisöni poistuu tyytyväisenä paikalta.

Sanataideaiheesta hieman poiketen, vastaanotin tiistaina myös toisen hylsyni Addiktiosta. Malli oli se sama automaatti (botti), ei palautetta, ei allekirjoitusta, ei mitään kommenttia. Vuorossa oli WSOY. Sikäli harmi, etten tässä viidessä vuodessa ole kertaakaan saanut edes palautetta kustantamoilta - askeltakaan ei periaatteessa olla edetty, vaikka käsikirjoitusten kanssa on tehty hirvittävästi töitä. Lisäksi olen tällä kertaa - vihdoin - oikeasti tyytyväinen käsikirjoitukseeni, seison sen takana hylsyistä huolimatta. Tässä vaiheessa lähtisin usein editoimaan käsikirjoitusta taas kerran, mutta nyt olen oikeasti tilanteessa, etten laisinkaan tiedä, millä enää parantaa. Myöskään ohjaajallani ei ollut enää neuvoja jaettavanaan Addiktiota koskien. Olen alkanut hiljakseen pohdiskella, minne muualle voisin vielä Addiktiota tarjota. Tammi on toki vielä vastaamatta, mutta vähän huonolta näyttää. Muutama talo on mielessä, ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 2. lähitapaaminen + muuta sälää

Ciao!
Aineistona "Matka mielikuvitukseen" (Tammi, 2004), "Kirjailijan työmaat" (Tammi, 2007) sekä kuvasta puuttuva "Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen" (Atena, 2016).

Toinen lähitapaaminen sanataideohjaamisen opintoja koskien oli jo viime viikon tiistaina (samana päivänä, kun Otavan hylsy saapui), mutta unohdin siinä tuoksinnassa täysin postata kerrasta. Meitä oli paikalla pienempi porukka kuin viimeksi, mutta se ei haitannut. Osa pystyi myös osallistumaan webinaarin kautta, sekin on tällä kurssilla mahdollista.

Ensimmäisessä tapaamisessa ei tutustuttu nimileikkeihin, niitä tutkimme tällä tapaamiskerralla. Kävimme läpi ryhmässä työskentelyn ja ryhmäytymisen erilaisia vaiheita, mietimme vaiheita pidempiaikaisten ja lyhyempien kurssien kohdalla. Pohdimme myös ongelmanratkaisua ryhmässä: mitä haasteita ryhmässä saattaa tulla eteen ja miten niitä ehkä voisi ratkaista. 
Teimme myös itse muutaman sanataideharjoituksen ja kotitehtävänä oli mm. alkaa koota omaa "materiaalipankkia", eli opetustyöhön liittyvää tai muuten inspiroivaa välineistöä, tavaroita, tekstejä, muita juttuja... Itse olen viehättynyt erilaisista kuvakorteista, jota lähes joka kirjoittajaryhmässä (ja muissakin ryhmissä, joissa olen ollut osallisena) on hyödynnetty erilaisissa tehtävissä. Kortit olisivat todella monikäyttöiset ja tahtoisinkin itselleni oman pakan. Valmiit pakat olivat yllättävän hintavia (netissä sellaiset 80e), mutta ajattelin aloittaa vain keräämällä minusta mukavan näköisiä, yksittäisiä kortteja ja katsella sitten myöhemmin valmiita pakkoja, kun opetustyötäkin olisi takana jo vähän.

Pian onkin taas jo uusi tapaaminen!

Merenpojan kanssa jumitan edelleen. Käyn Vantaan sanataidekoulun lanuryhmässä edistääkseni tätä käsikirjoitusta, mutta nyt en hetkeen ole siihen koskenut. Viime kerran tehtävät avasivat vähän jotain uutta, opin lisää henkilöhahmojeni motiiveista ja tarkastelin päählön osalta vielä loppuratkaisua. Miljöö on yksi iso aukko... se on olemassa, mutta erittäin hataralla pohjalla ja vaatisi todella paljon työstöä. Se on niitä suurempia osa-alueita, joita tulisi korjata. Myös positiivisia juttuja voisi minusta käsikirjoituksessa olla enemmän, ne vahvistaisivat traagisuuttakin.

Aloitin myös tällä viikolla työharjoittelun kirjastossa. Kirjasto on työpaikkana minulle upouusi, vaikka asiakaskuntaan olen kuulunutkin. Se on verottanut aika tehokkaasti kirjoittamisaikaa, sillä olen jännittänyt ja stressannut ja kuumotellut ja näiden yhteisvaikutuksesta ollut tietenkin hyvin väsynyt. Vie varmasti hetken, että totun rytmiin, työpaikan toimintatapoihin ja ylipäätään töihin, joita siellä taka-alalla tehdään. Voi olla, että ainakin nyt hetken yritän keskittyä opettelemaan uusia juttuja työpaikalla sen sijaan, että panostaisin 100% käsikirjoituksiin. Sitten, kun homma alkaa harjoittelussa sujua, on helpompi myös rentoutua ja keskittyä muuhun.


perjantai 29. syyskuuta 2017

Ensimmäinen hylsy (tällä kierroksella)

Heippa!

Vastaanotin tämän kustannuskierroksen ensimmäisen hylsyni jo tiistaina, alle kaksi vuorokautta käsikirjoituksen lähetyksestä. Tällä kertaa vauhdikkain vastauksessaan oli siis Otava. Toiminta oli nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin, joskin kyseessä oli se tavanomainen "bottihylsy" ilman minkäänlaista kommenttia. Kummastelin jonkun aikaa, miten ihmeessä he ovat edes ehtineet huomata sähköpostini tässä ajassa, käsittääkseni tämän luokan kustantamolle sitä kässäripostia kyllä tulee ihan riittämiin. Spekuloinnille oli taas ihanasti tilaa, siihenkin suuntaan, ettei edes saatettani olisi avattu (tänä vuonna ainakaan tässä hylsyssä ei kutsuttu minua nimeltä eikä mainittu käsikirjoituksenkaan nimeä - Addiktiosta se silti oli, koska hylsy tuli suorana vastauksena lähettämääni kässärimailiin).

Toki kolaus, kuten aina, kun on itselle rakkaan asian torjumisesta kyse, mutta tästä täytyisi vain kahlata eteenpäin. Mahanpohjassa polttelee, vapina yltyy. Keneltä vastaus tulee seuraavaksi? Pitäisikö se vihdoinkin sisällään edes korjausehdotuksia? Joudunko vapisemaan kotona viikon vai puoli vuotta? Odotus. Ihan kamalaa silloin, kun ei todellakaan voi olla varma.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Addiktio lähti matkaan!

Moiksis!
Jes!

Nyt oli vihdoin aika. Kuten Instagramissa mainitsin, tänään oli kaunis päivä lähettää Addiktio taas eteenpäin. Tällä kertaa - kuten edelliselläkin - ensimmäisinä matkakohteina olivat kolme suurinta kustantamoa. Odottelen niistä vastaukset (toivottavasti lähettävät edes sen automaattihylsyn) ensin, ennen kuin lähestyn pienempiä. Jonkinlainen lista on mielessä, keskustelimme tästä ohjaajani kanssa, mutta myös hän suositteli testaamaan nämä megatalot ensin.

Koska töitä on tehty se nelisen vuotta ja edistystä on omaankin silmään reilusti havaittavissa toivoisin, että tällä kierroksella päästäisiin vähän lähemmäs maalia. Tulisi edes pieni palaute. Kaksi vuotta sitten sain viisi kokonaista sanaa kommenttia, toivon mukaan tällä kertaa edes hivenen enemmän. Korjausehdotukset olisivat aina suuri plussa, mutten uskalla toivoa liikoja. Seison kuitenkin käsikirjoitukseni takana vahvemmin kuin koskaan ja viimeinkin tuntuu, että se alkaa olla siinä kunnossa, millaisessa pitikin. Mitä siitä todellisuudessa halusin, mutta mitä jouduin etsimään monen monesta kolosta, sivupolulta, kellarista. Mikä vaati niin kypsymistä kirjoittajana kuin ihmisenä, että sain aiheeseen tarpeeksi etäisyyttä ja kykyä analysoida tematiikkaa juuri tässä tarinassa. Nyt voin vihdoin päästää irti (ja jatkaa muiden käsikirjoitusten kanssa) - edes hetkeksi.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 1. lähitapaaminen

Tsau!
Päivi Haanpää - Sanataideohjaajan opas (Avain, 2015) 
on oiva opas varsinkin aloitteleville sanataideohjaajille.

Tiistaina siis starttasi Kirjan talon Sanataideohjaamisen akatemia, johon pääsin opiskelemaan. Koulutus kestää vuoden verran (tapaamisia on n. 3 viikon välein) ja vuoden kuluttua olen toivottavasti koulutuksen saanut sanataideohjaaja. Sanataideohjaajan titteli ei kuitenkaan sekään määräydy pelkästään koulutuksen perusteella, sillä ainakin toistaiseksi sanataideohjaajakoulutuksia järjestetään aika vähän. Useat heistä ovatkin joko itse kirjailijoita tai muuten paljon kirjoittavia tai kirjallisuutta harrastavia ihmisiä.

Ensimmäinen tapaaminen meni kuten yleensä ensitapaamiset menevät: tutustuimme vähän toisiimme, tutustuimme vähän sanataiteen maailmaan ja koulutuksen sisältöön. Meitä oli kasassa juurikin se 14hlöä, joka oli linjan maksimimäärä. Ilo huomata, että sanataide ja sen ohjaaminen kiinnostaa koulutuksen vähäisyydestä huolimatta niin monia ihmisiä.

Tehtäviä teemme sekä pelkästään ohjaajalle, koko ryhmän kanssa läpikäytäviksi että vain itsellemme. Toista tapaamista varten teemme näistä jokaisen. Oli tehtävä, joka oli vain itseä varten, oli ohjaajalle luovutettava tehtävä, jossa tutkimme omaa suhdettamme kirjoittamiseen ja lukemiseen - kirjallisuuteen yleensä. Suurin tehtävistä oli koko ryhmän kanssa läpikäytävä, jossa luimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (mm. ylhäällä kuvassa olevan Päivi Haanpään oppaan sekä listasta valitsemamme toisen sanataideoppaan). Saimme myös aloittaa jo omien sanataideharjoitusten keksimisen! Keksin jo muutamankin, joista yhden liitin akatemian tehtävään. Haastetta keksimiseen luo sekä kohderyhmän pohtiminen, tehtävien tavoitteiden miettiminen (kuinka saan keksittyä tehtävän, joka palvelee mahdollisimman hyvin tehtävän tavoitteita ja opiskeltavaa asiaa ja josta toivottavasti mahdollisimman moni kurssille osallistuva saisi tarvitsemansa vinkkejä ja välineitä?) että omaperäisyys. Itse ajattelen niin, että on parempi, jos kaikki tehtävät eivät ole valmiista oppaista koottuja, vaan joukossa olisi myös itse räätälöityjä, sopivaan tarkoitukseen kehitettyjä harjoituksia (ja jotka mielellään tukisivat omaa ohjausta).

Arja ja Emma Puikkonen - Käsikirja mielikuvituksen matkaajille (Kirjapaja, 2015).
Toinen lukemani opas.

Tänään alkoi sitten Vantaan Sanataidekoulun Lapsille ja nuorille kirjoittamisen paja. Senkään tapaamiset eivät ole joka viikko. Lanu-pajasta ajattelin hakea tukea Merenpojan editoinnille. Vaikka aika suuri osa teoriasta on minulle todennäköisesti jo tuttua, en usko, että se haittaa. Kertaushan on vain hyvästä ja ehkä voin tarkastella teoriaa myös vähän "opekulmasta".

Aion aloittaa Addiktion läpilukemisen jo tänään. Sovimme ohjaajani kanssa, että saan tiistaina antaa hänelle luettavaiksi vielä ne pari korjattua kohtaa, joihin tuli tehdä muutoksia. Edelleen toinen korjatuista kohdista mietityttää, mutta ensi viikolla saan siihen toivottavasti hieman apua. Ja jos meni metsään, ehdin hyvin tehdä pientä pintaremonttia vielä sillekin luvulle, ennen kuin käsikirjoitus lähtee matkaan. Henk.koht deadlinena lähetykselle pidän tämän kuun loppua, että pääsisin aloittamaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä Merenpojan kanssa.