sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 1. lähitapaaminen

Tsau!
Päivi Haanpää - Sanataideohjaajan opas (Avain, 2015) 
on oiva opas varsinkin aloitteleville sanataideohjaajille.

Tiistaina siis starttasi Kirjan talon Sanataideohjaamisen akatemia, johon pääsin opiskelemaan. Koulutus kestää vuoden verran (tapaamisia on n. 3 viikon välein) ja vuoden kuluttua olen toivottavasti koulutuksen saanut sanataideohjaaja. Sanataideohjaajan titteli ei kuitenkaan sekään määräydy pelkästään koulutuksen perusteella, sillä ainakin toistaiseksi sanataideohjaajakoulutuksia järjestetään aika vähän. Useat heistä ovatkin joko itse kirjailijoita tai muuten paljon kirjoittavia tai kirjallisuutta harrastavia ihmisiä.

Ensimmäinen tapaaminen meni kuten yleensä ensitapaamiset menevät: tutustuimme vähän toisiimme, tutustuimme vähän sanataiteen maailmaan ja koulutuksen sisältöön. Meitä oli kasassa juurikin se 14hlöä, joka oli linjan maksimimäärä. Ilo huomata, että sanataide ja sen ohjaaminen kiinnostaa koulutuksen vähäisyydestä huolimatta niin monia ihmisiä.

Tehtäviä teemme sekä pelkästään ohjaajalle, koko ryhmän kanssa läpikäytäviksi että vain itsellemme. Toista tapaamista varten teemme näistä jokaisen. Oli tehtävä, joka oli vain itseä varten, oli ohjaajalle luovutettava tehtävä, jossa tutkimme omaa suhdettamme kirjoittamiseen ja lukemiseen - kirjallisuuteen yleensä. Suurin tehtävistä oli koko ryhmän kanssa läpikäytävä, jossa luimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (mm. ylhäällä kuvassa olevan Päivi Haanpään oppaan sekä listasta valitsemamme toisen sanataideoppaan). Saimme myös aloittaa jo omien sanataideharjoitusten keksimisen! Keksin jo muutamankin, joista yhden liitin akatemian tehtävään. Haastetta keksimiseen luo sekä kohderyhmän pohtiminen, tehtävien tavoitteiden miettiminen (kuinka saan keksittyä tehtävän, joka palvelee mahdollisimman hyvin tehtävän tavoitteita ja opiskeltavaa asiaa ja josta toivottavasti mahdollisimman moni kurssille osallistuva saisi tarvitsemansa vinkkejä ja välineitä?) että omaperäisyys. Itse ajattelen niin, että on parempi, jos kaikki tehtävät eivät ole valmiista oppaista koottuja, vaan joukossa olisi myös itse räätälöityjä, sopivaan tarkoitukseen kehitettyjä harjoituksia (ja jotka mielellään tukisivat omaa ohjausta).

Arja ja Emma Puikkonen - Käsikirja mielikuvituksen matkaajille (Kirjapaja, 2015).
Toinen lukemani opas.

Tänään alkoi sitten Vantaan Sanataidekoulun Lapsille ja nuorille kirjoittamisen paja. Senkään tapaamiset eivät ole joka viikko. Lanu-pajasta ajattelin hakea tukea Merenpojan editoinnille. Vaikka aika suuri osa teoriasta on minulle todennäköisesti jo tuttua, en usko, että se haittaa. Kertaushan on vain hyvästä ja ehkä voin tarkastella teoriaa myös vähän "opekulmasta".

Aion aloittaa Addiktion läpilukemisen jo tänään. Sovimme ohjaajani kanssa, että saan tiistaina antaa hänelle luettavaiksi vielä ne pari korjattua kohtaa, joihin tuli tehdä muutoksia. Edelleen toinen korjatuista kohdista mietityttää, mutta ensi viikolla saan siihen toivottavasti hieman apua. Ja jos meni metsään, ehdin hyvin tehdä pientä pintaremonttia vielä sillekin luvulle, ennen kuin käsikirjoitus lähtee matkaan. Henk.koht deadlinena lähetykselle pidän tämän kuun loppua, että pääsisin aloittamaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä Merenpojan kanssa.

perjantai 25. elokuuta 2017

Minusta tulee sanataideohjaaja (+ pientä Addiktio-asiaa)!

Moikka!
Palautteet luettu, kirjoitusvirheet ja pari muuta kohtaa korjattu.

Korjasin Addiktiosta kohdat, jotka oli merkitty korjattaviksi, kokeilin muutamat eri versiot, luin läpi ja korjasin samalla myös matkalla sattuneet kirjoitusvirheet. Nyt tekstin tulisi taas levätä n. kuukauden (ohjaajamme Orfeuksessa todella yrittää opettaa minulle kärsivällisyyttä, hahah). Sen jälkeen uusi läpiluku, korjaukset, jos korjattavaa vielä ilmenee ja todennäköisesti sen jälkeen kässäri lähtisi kohti kustantamoita.

Mutta sitten asiaan...

Studio Orfeus minun osaltani päättyi. Matka jatkuu kuitenkin kohti uutta, sillä pääsin Kirjan talon järjestämään sanataideohjaajan koulutukseen! Koulutus on Kirjan talolla ensimmäinen laatuaan ja järjestetään taas monimuoto-opetuksena, lähipäiviä on n. 3 viikon välein. Opiskelu siellä alkaa syyskuussa, jännittää ja hirvittää, mutta mielenkiintoista nähdä, mitä he saavat siellä minusta - ja mitä saan itsestäni - irti.

Ensimmäinen lyhytelokuvanikin (harrastelijatason teos) "Vellamon tytär" pääsi Baltic Herringin lyhytelokuvakilpailun "non-professional" -kategorian finaaliin! Emme voittaneet mitään, mutta se ei oikeastaan haittaa. Hirvittävän nopealla aikataululla (n. 3 päivää) tehty, kolme minuuttinen stoori kuitenkin saatiin ajoissa kasaan, osallistuttua kilpailuun ja finaalisijoitus on mielestäni tässä vaiheessa todella hieno juttu. Odotukset eivät olleet suuret, sillä tämä oli ensimmäinen koskaan kuvan muotoon saatettu kässärini ja pelkästään se oli jo siisti kokemus. Hymyillen siis eteenpäin.

Pian olisi aika jatkaa Merenpojan kanssa, mutta irrottautuminen Addiktiosta on osoittautunut haasteellisemmaksi kuin odotin. Sukeltaminen uuteen, vielä aivan hemmetisti työtä vaativaan raakaversioon tuntuu miltei mahdottomalta, kun olen edelleen niin kiinni Addiktiossa, enkä ole vielä saanut lähetettyä sitä pois jaloista ja eteenpäin. Myös työn määrä pelottaa. Ihan samanlaista remonttia se tuskin tarvitsee kuin Addiktio, mutta laajalti syventämistä niin maailman kuin henkilöhahmojen osalta, terävöittämistä, rakenteen korjaamista...ja on siellä varmasti kokonaan roskiin lentäviäkin palasia.

Tänään ajattelin kuitenkin pitää hyvillä mielin vapaapäivän.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Studio Orfeus - ohi on

Moikka!
3 vuotta Studio Orfeusta. Nyt se on ohi.

Viimeinen lähiviikonloppu. Saimme loppupalautteet käsikirjoituksista, kukin vuorollaan. Addiktiossa ei juuri ole enää korjattavaa. 3 pidempää kappaletta saa poistaa ja kirjoittaa uusiksi. Yksi kohdista on keskivaiheilla, kaksi enemmän loppupuolella (viimeinen on toisiksi viimeisen luvun alku). Paikat on korvattava uudella materiaalilla, koska luvuista tulisi muuten aika tyngän oloisia. En ole vielä keksinyt, millä ne korvaan, mutta sitä tulisi kuulemma miettiä enemmänkin kuin viikko, haha. Ohjaajani tokaisi, ettei halua sitten ylihuomenna uutta versiota, sillä nyt ollaan niin loppusuoralla, että miettiminen tekisi hyvää.
Yhdessä kohdassa kappaleiden vaihtoa tulisi sujuvoittaa. Sitten oli muutama lyhyempi pätkä, jotka voin joko jättää sellaisenaan käsikirjoitukseen, poistaa kokonaan korvaamatta uudella tai mahdollisesti tehdä pientä editointia. Ei sen enempää enää.

Offtopic, mutta sain myös kuulla tulleeni toiseksi Helmet-kirjastojen ja Hel-YA -tapahtuman "kahden lauseen kirjoituskilpailussa" (fantasiakategoriassa)! Vaikkei kilpailu ollut suuri, tuntuu tämä silti ihan hienolta jutulta, sillä en ole aikaisemmin sijoittunut minkään tasoisissa kirjoituskilpailuissa.



Sain näistä kolmesta Orfeus-vuodesta enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Opin editoimaan, opin dramaturgiasta, kirjailijuudesta, itsestäni kirjoittajana, itsestäni ihmisenä, ylipäätään elämästä... Ihan hullua miettiä, mitä kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua. Vaikkei minulla vielä kustannussopimusta olekaan, olen kasvanut ja kehittynyt kirjoittajana kuin ihmisenäkin huimasti siitä, mitä olin 22-vuotiaana (ja mitä ylipäätään odotin voivan tapahtua kolmessa vuodessa). Sain maailman ihanimpia ystäviä ja mahtavimman ohjaajan ikinä, tyyppi ei olisi voinut olla itselle sopivampi. Ja myös ohjaajasta on tullut ystävä. Uskalsin vihdoin aloittaa hakuprosessin korkeakouluihin, joka (valitettavasti) jatkuu edelleen. Myös terveydentila on onneksi ollut kaukana siitä, mitä se ennen opistovuosia oli (ja toivottavasti myös pysyy sellaisena).

Todellakin varmistuin siitä, mitä tahdon tällä pienellä elämälläni tehdä. Kaikki kannustus, hyväksyvä ilmapiiri ja palaute on auttanut älyttömästi eteenpäin. Oriveden Opisto tuntuu jo kodilta - koen, että olen ollut juuri siellä, missä minun kuuluikin olla ja tehnyt juuri sitä, mitä minun kuuluukin tehdä. Ennen kaikkea olen saanut uskoa ja toivoa omaan tekemiseen ja unelmien tavoitteluun. Ja tuntuu, etten ole ainoa. En ole ainoa, joka on saanut luottamusta, mutten ole myöskään ainoa, joka juuri minuun uskoo. Tästä on hyvä jatkaa.

Kiitos Oriveden Opisto, kiitos Studio Orfeus. Jään todellakin kaipaamaan tätä kaikkea. Toivon, että tästä polskutellaan vielä eteenpäin kohti unelmia, saavutuksia, onnistumisia ja uusia samankaltaisia kokemuksia.

P.S. Hakuaikaa syksyn Studio Orfeukseen on vielä jäljellä! Ei kun mukaan vaan, jos yhtään kiinnostaa.

P.P.S. Blogi ei tietenkään lopeta mihinkään, vaikka tämä aika finaalipostaukselta kuulostaakin. Palaillaan taas, kun olen edistynyt editoinnissa!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hel-YA 2017 + Addiktio-asiaa

Heipsis vaan!
Tänään järjestettiin ensimmäinen young adult -genren tapahtuma Hel-YA Helsingissä!

Oli ilo päästä paikalle. Tapahtuma oli vain yhden päivän, mutta ohjelmaa riitti. Kirjailijakeskusteluja, paneeleja, muutama kirjailijatervehdys ulkomailta (esim. Holly Bourne!), kustantamon väen haastattelua ynnä muuta mukavaa. Liputkaan tapahtumaan eivät olleet kalliitt, 8,50e toimituskuluineen. Hel-YA festarit järjestettiin tänä vuonna Suomessa siis ensimmäistä kertaa ja tapahtumapaikkana oli Ravintola Lämpö Helsingin Suvilahdessa.

Uskaltauduin itsekin piinaavan hetken jälkeen kysymään mieltä askarruttaneen kysymyksen kustantamoiden paneelissa. Sain myös hyvin ystävällisen ja rohkaisevan vastauksen. Kysymykseni koski Addiktiota, vaikken sitä siinä tarkkaan sanonutkaan. Kysyin siis, kannattaako jo kertaalleen lähetettyä ja hylsytettyä käsikirjoitusta tarjota samoille kustantamoille uudelleen, jos sitä on remontoitu ja editoitu, jos se on kirjoitettu kokonaan uudestaan, muutettu loppu... eli siis tehty oikeasti näkyviä muutoksia (käsikirjoitus on nykyään melkein kuin eri teos, toki samalla idealla). Ja ilokseni vastaus oli, että todellakin kannattaa, jos kyse ei ole esimerkiksi yhden kuukauden odotuksen jälkeen muutaman sanan vaihtamisesta ja tarjoamisesta uudelleen. Ja ei todellakaan onneksi ole, tässä on ehtinyt vierähtää jo kokonaista kaksi vuotta - enemmän kuin toivoin, mutta ainakin muutoksia on tehty ja reippaalla kädellä!

Ensi viikolla onkin sitten omalta osaltani Studio Orfeuksen viimeinen lähitapaaminen, opintojen päätös ja loppupalautteiden aika. Olen lukenut muiden käsikirjoitukset, yli 700 liuskaa ja antanut parhaani mukaan mahdollisimman laajat palautteet (ihan harjoitellakseni myös toivottavasti tulevia sanataideohjaajan opintojani). Jännittää hirvittävästi! Ensi viikolla saan vihdoin tietää, paljonko on töitä vielä edessä, kunnes Addiktion uskaltaa lähettää matkaan. Tänä päivänä seison käsikirjoituksen takana vahvemmin kuin koskaan. 2 vuotta sitten Addiktio ei ollut valmis, vaikka niin kuvittelin. Käsikirjoitus oli kuitenkin todennäköisesti niin valmis kuin mihin sen silloin niillä opeilla osasin saattaa. Onneksi olen taas oppinut paljon, enemmänkin kuin uskalsin toivoa, ja Addiktio on taas hitusen valmiimpi. Hitusen kokonaisempi. Hitusen enemmän se, mitä haluan sen olevan ja hitusen enemmän siinä on myös sitä, mitä tahdon maailmalle tarinallani viestiä.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Lapsille ja nuorille kirjoittaminen (Ahlman 2017)

Heipä hei!
Tällä kertaa Oriveden Opiston kurssi oli Ahlmanin tiloissa.

Kotiuduin lapsille ja nuorille kirjoittamisen kesäkurssilta, joka oli tänä (ja tulevina) vuonna Ahlmanin tiloissa. Meillä oli mukava ryhmä ja intensiivinen viikko luentoineen ja iltatehtävineen. Päätin kirjoittaa kokonaan uutta, enkä yrittää editoida vanhaa osaksi etäännyttääkseni itseni pidemmistä, kesken olevista kässäreistä, sillä tauko oli paikallaan.

Studio Orfeuksen käsikirjoitusten palauttamisen deadline oli eilen. Itsehän palautin Addiktion jo kuukausi sitten, palautetta olen saanut kurssikavereilta, jotka kuulemma koukuttuivat tekstiin (vaikkeivät ole oikeastaan kohderyhmää), mutta ohjaajan loppupalaute on vielä saamatta. Meillä on viimeinen lähiviikonloppu elokuussa, siellä kuulemme viimeistään, mitä teksteille tulisi vielä tehdä. Jännityksellä odotan, sillä uskon, että Addiktio alkaa olla aika hyvässä kunnossa - vihdoinkin. Toivon, etten ole pahasti väärässä.

Sanataideohjaamisen koulutuksesta odottelen vielä vastausta. Hakuaikaa oli elokuun puoliväliin, joten vähän täytyy vielä odotella. Olen myös etsinyt alalta työharjoittelupaikkoja, mutta suurin osa paikoista on kesälomilla, joten odotellaan nyt rauhassa.

Tuntuu, että olen vihdoin kehittynyt palautteen antamisessa! Ensimmäisenä Orfeus-vuonna palautteeni olivat aika mitään sanomattomia, en osannut kauheasti antaa kehitysehdotuksia, kun en osannut omaakaan tekstiäni editoida tai korjailla. Nyt kuitenkin katson myös muiden tekstejä toisin silmin, kun sitä editointioppia on paukutettu päähän kolme vuotta. Olen aina kokenut palautteen antamisen haasteelliseksi, mutta kuitenkin myös sanataideohjaaminen kiinnostaa, joten siinä tulisi todellakin harjaantua. En ole vielä kaikkien kurssikavereiden käsikirjoituksia ehtinyt lukea, kun suurin osa palautti tekstinsä vasta eilen, mutta yhdestä annoin jo palautteen ja muillekin tutuille on tullut kommenttia laitettua. Ehkä vielä opin!

Sitten oli se Solar Filmsin elokuvakässärikilpailu. Siihen en ole ehtinyt paneutua vielä lainkaan, mutta ehkä lähiaikoina, aikaa kun ei ollut loputtomiin. Puuhaa riittää, tosiaankin. Aion syksyllä, kun olen saanut Addiktion laitettua eteenpäin, palata taas Merenpoikaan. Ilmoittauduin Vantaan Sanataidekoulun vuoden mittaiseen pajaan, missä opiskelee monikin vanha kurssikaveri. Ehkei tästä välivuodesta tulekaan niin surkea, kaikkea mukavaa on tulossa.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

2 viikkoa kirjoituslomaa

Hei!
Finnish Nightmares on löytänyt tiensä lähialuelle!

Heipä hei vaan. Olen pitänyt ihan tarpeellista kirjoituslomaa nyt parisen viikkoa. Addiktio on arvioitavana (elokuussa saamme viimeistään loppupalautteet), muutama kurssikaveri on sen lukenut tai lukee sitä parhaillaan ja vaikkeivät he satu olemaan ajattelemaani kohderyhmää, molemmat kommentoivat, että jäivät koukkuun. Addiktio siis addiktoi! Jes.

Myös pieni kesäflunssa yllätti tällä viikolla, joten senkin vuoksi on pidetty ansaittua taukoa. Mutta kaikenlaisia ideoita on pyöritelty mielessä - tänään pomppasi aivosolukkoon eräänlainen vitsikirjaidea! Tai jonkinlaista viihdekirjallisuutta se todennäköisesti tulisi olemaan. Täytyy vielä vähän pyöritellä ideaa, ottaa selvää kaikenlaisista julkaisuluvista ynnä muista. Ehdin taas innostua, haha.

Huomenna matkaan taas kirjoittamaan. Lapsille ja nuorille kirjoittamisen kesäkurssi vol. 2, mutta tällä kertaa Tampereelle Ahlmanin tiloihin. Oriveden Opiston toiminta tulee vuoden sisällä siirtymään kokonaan sinne ja opistorakennukset jäävät todennäköisesti tyhjiksi. Surettaa, mutta minkäs teet. Yritetty on vaikka ja mitä.

Nyt taidan mennä lepäilemään, että jaksan huomenna matkustaa. Palaillaan taas viikon päästä todennäköisesti lanukurssin postauksen merkeissä!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vihjeiden lisäilyä (Addiktio)

Moi!
Pohdintaa, pohdintaa...
(kuva: Linda Mettiäinen)

Sain luettua Addiktion läpi ja samalla lisäsin edellisessä postauksessa mainitsemiani temaattisia vihjeitä. En tiedä, ovatko vihjeet tarpeeksi selkeitä vai jopa jo liian selittäviä. Taas sitä sokeutuu. Luulen, että on tauon paikka ja hetken hengähdystauko kässärillekin.

Heinäkuun lopulla on Orfeuksen deadline elokuun loppupalautetta varten. Toivoisin ehtiväni saada palautetta jostain ennen sitä, mutta se ei ole mitenkään varmaa. Voi olla, että annan tekstin vain lepäillä ja katson sitä uudestaan hetken päästä, toivottavasti taas uusin silmin.

Joltain osin myös kerronta pohdituttaa. Voi olla, että siellä on jo liiallista dramatiikkaa, joka kääntyy itseään vastaan, komiikaksi. Mutta ehkä se tauko on nyt paras ajatus. Sen jälkeen voin taas korjailla mahdollisimman neutraalein silmin.

En malttaisi olla koskematta Addiktioon, mutta tiedän, että jos nyt alan vielä säätää, pakka menee vain sekaisin. Ehkä olisi hyvä keskittyä nyt muihin projekteihin, niitäkin kun on ihan riittämiin. Ja ehkä vähän lomailuunkin, onhan kesä. Elokuuhun on vielä aikaa, mutta palan jo halusta saada kuulla tuomion. Mutta odotellaan. Kärsivällisesti (ainakin leikisti).

Tänään taidan hyvällä omalla tunnolla vain keskittyä chillaamaan ja ehkä myöhemmin tällä viikolla avaan muut tiedostot ja katson, mitä niille voisi vielä tehdä. Työt eivät lopu kesken, siitä tuskin on koskaan huolta.